Renkaalla toutainta

Lähdin maanantaina renkaineen päivineen loimijoelle rutavan kylään tavoitteena saada toutaimia siiman päähän, kun loimaan alueella on niin hiljaista ollut.

Keli oli kohdillaan ja kaikki muukin vaikutti hyvältä. Potkin itseni ensimmäisen virran reunaan ja huomasin pienen toutaimen pintomisen. Heitin perhon hiukan pintomisen yläpuolelle ja ottihan se sieltä kiinni. Kokoa ei ollut juuri nimeksikään ja se jäi myös päivän ainoaksi monen tunnin yrittämisestä huolimatta. Pieniä haukia kävi sitten kääntymässä renkaan vierellä useita.

Turkulaiset maalla

 Pieni päivitys myös yhdestä sunnuntaisesta kalastusreissusta, jossa pari turkulaista kaveria matkusti loimaalle kalastelemaan. Tämä reissu on "suoritettu" ennen tuota minun käden telomistani joten hieman väärässä järjestyksessä tulee kirjoiteltua.

Kaverit starttasivat autonsa kuuden aikaan aamulla ja saapuivat loimaan suurkaupunkiin noin seitsemän aikaan. Pihaan saapuessaan pidettiin pieni palaveri siitä minne suuntaisimme ensimmäiseksi.

Kavereista toinen ei ollut koskaan saanut kirjolohta ja toinen oli joskus saanut mereltä kirjolohia, mutta ei koskaan koskesta. Tämän vuoksi päätimme suunnistaa ensimmäiseksi vesikoskelle, jossa oli suurin mahdollisuus kirre siiman päähän saada.

Aluksi saimme kalastella aika pitkään ilman, että kalat olisivat häirinneet siimojen liottelua. Jossain vaiheessa aamua nousikin ensimmäinen kala ylös joka oli pienen pieni hauki eli ei hirveitä hurraa huutoja aiheuttanut.

Auringon alkaessa nousta taivaalle alkoi myös kala olemaan aktiivisempaa. Saatiin useita kirjolohen tärppejä, mutta yhtäkään ei ylös asti ja menetettyämme ne meni aurinko taas hetkeksi pilveen ja hiljeni.
Seuraavan kerran taas saadessamme hieman aurinkoa taivaalle tuli lyhyellä aikavälillä kaikille kolmelle kirjolohet mieheen ja pojat vaikuttivat onnellisilta miehiltä. Kalat olivat kaikki sitä kilon luokkaa jota ne kaikki tankkiautosta tulleet tuppaa olemaan.

Heittelimme vielä hetken, mutta ei tullut mitään tapahtumia joten päätimme siirtyä hirvikoskelle perhostamaan toutainta. Vesikoskella uskalsin pojille luvata, että ainakin yksi kirre saadaan, mutta siirtyessämme toutaimen kalastukseen kerroin, että nyt on todennäköisempää olla saamatta kohdekalaa, kuin aiemmassa paikassa.

Hirvikoski vaikutti todella hiljaiselta muutamista toutaimen mosautuksista huolimatta ja kauan tyhjää heiteltiinkin. Onneksi allekirjoittaneella kävi tuuri ja virran reunaan heittäessä toutain pamautti kunnolla kiinni sitomaani pinkkiin kanizonkkeriin. Taistelu oli yllättävänkin pitkä, sillä toutain veti virtaa alas mielellään ja aika voimakkaita pyrähdyksiä. Toutaimen voimakkuus ei toki tullut yllätyksenä, mutta kokoonsa nähden vauhdit oli aika huimat. Muistaakseni painoa kalalla oli 1,8 kiloa.

Olisin toki toivonut, että jompikumpi kavereista olisi sen kalan saanut, mutta heistä ei kumpikaan ollut koskaan edes nähnyt toutainta livenä eli ihan hyvä että joku sai kuitenkin.

Mulla ei ole tähän hätään tarjota, kuin nämä muutamat kuvat. Kavereilla olisi videoita ja lisää kuvia, mutta katsotaan niitä myöhemmin.

Jutuista ja ilmeistä päätellen kavereilla oli oikein onnistut kalastuspäivä ja olen kyllä itse samaa mieltä.

Sattuu ja tapahtuu

 Olenhan minä kalassakin käynyt, vaikka hiljaista on ollut täällä blogissa. Ei vaan ole töiden takia hirveesti kerennyt käymään.

Tämä vuosi on ollut tähän mennessä todella heikko kalastuksen suhteen. Tuntuu, että joki on tyhjä ainakin loimaan kohdilta.

Sitten kun sen harvan kerran saa veneen työnnettyä vesille, niin tottakai se reissu menee ihan täydellisesti.
Itse en ensinnäkään saanut kalan kalaa, mutta kaveri sai yhden tuollaisen neljän kilon hauen siiman päähän. Kaveri vielä ilmoitti kalan tullessa näkyville, että on hänen ennätyshaukensa.
Ajattelin sitten, että pitäähän se ylös saada, mutta kala tuli veneen viereen vähän liian helposti.. Olen nostellut satoja haukia ylös käsin liplock-otteella, mutta nyt saadessani käden vasta hauen lähelle, se iski hampaansa tuohon peukalon tyveen ja alkoi rimpuilla. Hauen kulmahammas oli pohjaan asti läpi kädestä ja rimpuillessaan se repi kättä auki.

Ekassa kuvassa vasemmalla tuo kaikki veri on tullut meikäläisestä, kala ei vuotanut ollenkaan.
Verenhukka oli sen verran suuri, että alkoi hiukan tajunta hämärtyä. Kaveri oli onneksi mukana ja kuskasi minut sairaalaan. Sairaalassa lääkäri totesi, että hammas on katkaissut hiusvaltimon ja siitä syystä verta on vuotanut reilusti.

Viisi tikkiä siihen sitten laitettiin ja lääkäri totesi, että lihas -ja hermostovaurioita on saattanut syntyä. Tällä hetkellä on kuitenkin kaikki hyvin, tikit on poistettu ja hengissä ollaan. Peukalo on kuitenkin kärsinyt ainakin lihasvaurioita ja sillä ei pysty puristamaan ollenkaan. Sekin onneksi pitäisi ajansaatossa korjaantua.

Toivotaan nyt, että viimeistään syksyllä päästään taas tosissaan kalastelemaan ja saadaan tännekkin jotain tekstiä aikaiseksi.