Tuntomerkit: Suureksi kasvava, virtaviivainen särkikala, jolla on suhteellisen suuri suu ja melko pienet silmät. Kylkiviivalla on noin 70 suomua. Lovikärkisessä peräevässä on 14-17 eväruotoa. Pyrstö on iso, syvälovinen ja siniharmaa. Leuat jykevät, alaleuan kärjessä kyhmy, joka sopii yläleuan loveen. Esiintyminen ja alkuperä: Toutain elää suurten jokien keski- ja alajuoksuilla ja niihin laskevissa järvissä sekä murtovedessä jokisuiden tuntumassa. Sen levinneisyys ulottuu Saksasta itään Uralille, etelässä Tonavan alueelle ja pohjoisessa 62. leveyspiirille asti. Suomessa toutainta oli alkujaan Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueilla sekä luovutetussa Karjalassa, pieninä esiintyminä myös Suomenlahdessa. Kymijoesta ja Teutjoesta toutain hävisi 1960-luvun taitteessa ja alkoi vähentyä myös Kokemäenjoen vesistössä. Kuloveden yläpuoliselta Siuron reitiltä toutain hävisi 1970-luvulla. Toutaimen viljely alkoi tuottaa tuloksia 1980-luvulla, kun Kulo- ja Rautaveden sekä Kokemäen- ja Loimijoen emokalojen poikasia kasvatettiin luonnonravintolammikoissa. Yksikesäisiä toutaimia on tämän jälkeen istutettu niin alkuperävesistöön, kuin myös toutaimen entisille elinalueille ja kymmeniin uusiin paikkoihin.
Lisääntyminen: Aikuiset yksilöt vaeltavat keväällä kivipohjaisille kutupaikoille, jotka ovat koskissa tai virroissa. Naaraat saavuttavat sukukypsyyden 6-9 kasvukauden jälkeen ja noin 1,5 kg painoisina. Ensimmäisellä kutukerralla mätimunia on 40 000-60 000, mutta munamäärä nousee naaraan koon kasvun myötä jopa yli 500 000:een. Koiraat tulevat ensi kerran kudulle 5-8-vuotiaina, 49-55 cm pituisina. Kutu tapahtuu 7-8 ºC virtapaikoissa, ja se kestää vain pari kolme päivää. Mätimunat takertuvat kiviin ja niiden pinnalla kasvaviin näkinsammaliin. Kudun jälkeinen veden jäähtyminen alle kutulämpötilan voi tuhota kehittyvät alkiot. Poikaset kuoriutuvat 2-3 viikkoa kudun jälkeen, kun vesi on lämmennyt 16-18 ºC:een. Ne piileskelevät aluksi pari päivää pohjalla ruskuaisen turvin. ja lähtevät uimaan noin 9 mm mittaisina.
Ravinto, kasvu ja vaellukset: Poikanen varttuu eläinplanktonilla, kunnes saa suomupeitteen ja alkaa pyydystää hyönteisiä. Ensimmäisen kasvukauden lopulla tai viimeistään toisena kesänään toutain aloittaa kalaravinnon käytön. Se saalistaa aktiivisesti kalanpoikasia ja pieniä pintaveden parvikaloja, kuten kuoreita ja salakoita. Toutain möyhentää saaliinsa ennen nielemistä nieluluiden pitkillä, koukkupäisillä hampailla. Ravinnonottokausi kestää yleensä toukokuulta lokakuun lopulle.
Toutain on nopeakasvuinen;nuoruusvuosina se voi kasvaa 6-12 cm kesässä. Suomessa se voi elää jopa 20-25-vuotiaaksi ja saavuttaa enimmillään 6-7 kilon painon. Toutain viihtyy virtapaikoissa ja varsinkin kesäisin vesien pintakerroksissa, jolloin se on lähes alituiseen liikkeessä. Keväinen kutuvaellus tapahtuu noin viikon aikana ja voi olla useiden kilometrien mittainen. Tällöin aikuiset voivat liikkua ryhmissä.
Kalastus ja saaliit: Toutain on suosittu, joskin vaativa urheilukalastuksen kohde. Sitä saadaan kuitenkin enemmän verkoilla. Istutusten ansiosta saaliit Kokemäenjoen vesistöalueella ovat yli kymmenkertaistuneet verrattuina 1980-luvun alun tasoon. Kotiutusvesistä on myös saatu huomattavia saaliita.
Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus: Toutain on kutupaikkojensa suhteen vaatelias. Niiden likaantuminen ja tuhoutuminen vesirakentamisen vuoksi aiheuttivat aiemmin lajin taantuman ja myös häviämisuhan. Kutupaikkojen olosuhteiden säilyminen sopivina onkin keskeistä toutaimen suojelussa. Kokemäenjoen keskiosalle suunnitellut pengerrykset uhkaavat supistaa toutaimenpoikasten elinalueita. Loimijoelle on kaavailtu toutaimelle tärkeiden karikkoalueiden perkauksia.
Toutain on EU:n luontodirektiivin lajeja, mutta Suomessa sitä ei ole suojeltu lainsäädännön keinoin. Istutukset ovat olleet ainoa hoitotoimi. Vuoteen 2000 asti tehtiin runsaita istutuksia, joilla vahvistettiin alkuperäiskantoja, tehtiin palautuksia ja luotiin kantoja aivan uusille elinalueille, mutta sen jälkeen ne ovat olleet vähäisempiä.
Toutain luokiteltiin tuoreimmassa arvioinnissa silmälläpidettäväksi. Lajin säilyminen ei enää ole vain Kokemäenjoen vesistön alkuperäiskantojen varassa, sillä myös Karjaanjoen vesistön Hiidenvedestä ja Lohjanjärvestä sekä Kymijoesta on joitakin havaintoja toutaimen luontaisesta lisääntymisestä.
------
Asp (aspius aspius)
The text cited from Finnish Game and Fisheries Research Institute www.rktl.fi
Origin and distribution: The asp inhabits the middle and lower reaches of big rivers, lakes draining into them and brackish water close to estuaries. Its range extends from Germany to the Ural Mountains, and from the Danube area in the south to the 62nd parallel in the north. In Finland, the asp was native only in the drainage basins of the Kokemäenjoki and Kymijoki, as well as in some rivers in the part of Finland ceded to Russia after the Second World War. The asp population of the Kymijoki and its tributary, the Teutjoki, died out in the early 1960s due to pollution and water engineering works. An alarming decline was noted in the drainage basin of the Kokemäenjoki in the 1970s. A project to improve asp stocks, based on stocking with one- summer-old fingerlings, got under way in the 1980s. Releases were made partly to enhance existing stocks, but also to re-introduce and introduce the species into numerous lakes and rivers. This led to a marked expansion of the distribution of the asp in the 1990s.
Reproduction: In spring, adults migrate upstream and gather into spawning grounds. The female matures after 6−9 growing seasons, when weighing about 1.5 kg. The fecundity of a female spawning for the first time is about 40 to 60 thousand eggs, but the biggest females may have as much as 500,000 eggs. Males spawn for the first time at 5−8 years of age, when 49−55 cm long. Spawning grounds have a stony bottom and are located in swiftly flowing water. Spawning begins when the water temperature reaches 7 to 8 ºC and lasts for only a few days. The eggs stick to rocks and their mossy surface. A sudden drop in water temperature may destroy the developing embryos. The normal incubation time is 10 to 20 days. After hatching, larvae first hide on the bottom. Soon, after the airbladder has filled, they start to swim and disperse when about 9 mm long.
Diet, growth and migrations: The larvae feed first on zooplankton, but in July juveniles start to feed on insects, which become their main food. By the end of their first growing season, or at the latest in their second summer, young asp switch to prey on fish. Asp actively hunt small shoaling fishes such as smelt (Osmerus eperlanus) and bleak (Alburnus alburnus). Before swallowing, the asp pierces and chews its prey with hooked teeth on the pharyngeal bones. The feeding period is from May to late October. Asp grow fast, increasing their length by as much as 6-12 cm in a single summer. In Finland, asp may live for as long as 20−25 years, and reach weights of 6−7 kg. Asp thrive in flowing water, in the layer close to the surface, especially in summer, when they are in almost continuous motion. The spawning migration in spring takes place in about one week, and may extend over dozens of kilometers.
Fishing and catches: The asp is a popular, though fairly demanding, target of sport fishing. Nevertheless, the vast majority of catches are taken with gillnets. As a result of stocking, catches in the area with a native population are now ten times greater than they were back in the early 1980s. Introductions of asp have also yielded considerable catches and new opportunities for sport fishery. The total asp catch in the last few years has been in the region of 20–30 tonnes.
Vulnerability, threats, and management: The asp is demanding in terms of spawning grounds. Pollution and dredging together with the building of dams posing an obstacle to migrations led to the decline and threatened extinction of the species. Conservation of spawning grounds is thus a key issue in protection of the asp. Current digging and dredging plans for the beds of the Kokemäenjoki and Loimijoki pose a threat to the habitats of juveniles. Annex II of the EU Habitats Directive includes the asp, but Finland has a derogation regarding the establishment of protected areas for fish. Cultivation for stocking has been the only management activity. Milt and roe of wild brood fish were collected for fertilization in hatcheries, and larvae were reared in ponds with a natural food supply. Extensive and repeated releases in 1987–2000 were followed by cessation of cultivation in 2005. According to the latest evaluation of threatened species in Finland, the status of the asp is vulnerable (VU), whereas in previous evaluations the status was endangered (EN). Preservation of the species is no longer wholly dependent on native stocks in the drainage basin of the Kokemäenjoki, natural reproduction having been recorded in the drainage basins of the Karjaanjoki (lakes Hiidenvesi and Lohjanjärvi) and Kymijoki, too.
