Talven tulo antaa vieläkin odottaa itseään. Yleensä viimeiset heitot Loimijoella on tullut lokakuun puolenvälin paikkeilla heitettyä, mutta talven viivästyessä tuli käytyä vielä marraskuun puolellakin kalassa. Minkäänlaisia odotuksia kalojen suhteen ei ollut, koska lokakuussakaan ei yleensä koskessa ole kaloja näkynyt. Heittelin kosken reunaan jäävää pientä matalaa lahtea, ja jo ensimmäisellä heitolla iski pieni hauki kiinni. Oli siis toiveita isommistakin kaloista.. Samaa paikkaa pommittaessani alkoi kuitenkin mielen valtaamaan tunne siitä ettei kaloja ollut paikalla, kuin tämä yksi pieni kaveri.
Joitakin minuutteja myöhemmin tuli kuitenkin jo toinen tärppi, kala tuli ylös ja oli samaa kokoa, kuin ensimmäinenkin. Oliko kala kuitenkin liikkeessä vai aiheuttiko joku muu kalan iskemisen, kun kuitenkin samaa paikkaa pitkään olin heitellyt.. Tämän jälkeen olikin pitempään hiljaista ja kylmyyden vallatessa sormeni olin jo luovuttamassa. Tuli kuitenkin vielä heitettyä niitä niin surullisen kuuluisia viimeisiä heittoja, vaan tällä kertaa niistä ei niin surullisia tullutkaan. Juuri nostaessani perhoa vedestä isot pyörteet jäivän veden pintaan, kun hauki kääntyi pois nähdessään saalin pääsevän karkuun. Tästähän syystä koko ruumiin läpi meni sellainen adrenaliinivyöry, että eipä poikaa enää palellutkaan yhtään.
Pitihän sitä heittelyä vielä jatkaa, kun metriluokkainen oli käynyt näyttäytymässä... Valitettavasti tälle kaverille riitti se yksi ilmoitus olemassaolostaan. Päivän kuitenkin kruunasi pieni lohdutushauki joka jäikin päivän isoimmaksi 4,11 kilon elopainollaan. Mukava päivä ja tapahtumia riitti pariin tuntiin oikein mukavasti, varsinkin kun minulla on ollut ajatuksena, ettei kala siellä koskella enää niin myöhään viihtyisi.
------
No snow, no frost
Winter keeps us still waiting. Usually I have ended my fishing season in mid- October, but now that the winter has delayed I have been fishing still in November.
I had no expectations for the fish, for they haven’t normally been seen in October in the rapid.
I cast my fly to a small shallow bay beside the rapid, and even at the first cast, I caught a small pike. So I had hope for bigger ones also after all.. While I continued bombing the same spot I started to become convinced that there was just this small one present at the time.
Still, after a couple of minutes, became the second bite, the fish was the same size as the first one. Was there really fish moving, or did something else cause the biting, for I had been casting the fly at the same spot for a while now. After that it was quiet long, and I was ready to give up for my fingers began freezing. I thought I could make those infamous ”last casts”, though this time they weren’t so infamous after all. Just when I was lifting the fly up from the water, big whirls at the surface, when a big pike turned away when it saw that the prey was about to get to safety. This caused such an adrenalin rush for me, that I was not freezing anymore.
So I just had to continue casting, when that meter-class pike came to show itself. Unfortunately this showup had been enough for this one, and my day was made when I caught one consolation pike, that was the biggest of the day weighing 4,11 kilograms. All in all, nice day and I had action throughout those couple of hours, especially when I thought that the fish wouldn’t be in the rapid this late of year in the first place.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti